Aktivismi, Ismejä ja Eettisiä kiistakysymyksiä

ET tunnilla meille pidettiin mielenkiintoisia esitelmiä erillaisista maailman asioista. Aloitan pohtimalla totaalikieltäytymistä, eli kieltäytyminen armeijasta sekä siviilipalveluksesta. Ymmärrän kyllä jos joku ei halua mennä armeijaan, mutta en ymmärrä sitä jos on velvollisuuksia miksei niitä voi suorittaa käymällä sivarissa? Minusta reiluinta kuitenkin olisi kriisitilanteessa yhteiskunnan auttamiseen valmistautuminen, joka on jokaisen yhteiskunnan tarjoamista eduista nauttivan(miehen) velvollisuus, on se sitten siviilipalveluksen tai asepalveluksen kautta. Vankeus ei minusta tosin ole mikään hyvä ratkaisu. Siviilipalveluksen ajan voisi asettaa samanpituiseksi kun armeijan, koska onhan se vähän epäreilua jos armeijassa on vain 6kk ja sivarissa 12kk! Itse olen kyllä sillä kannalla, että jos maani laki velvoittaa minua osallistumaan asepalvelukseen täytettyäni 18-vuotta, tai sen sijasta osallistumaan siviilipalvelukseen, niin sitten minä osallistun koska se on laki. Jos kieltäydyn totaalisesti, olen rikollinen. Vähän sama asia, jos näkee onnettomuuden, mutta ei osallistu hädässä oleviin auttamiseen, rikkoo myös lakia. No kuitenkin jokainen vastaavat itse omasta elämästään, ei ketään voi pakottaa.

Pasifismi on jänne aate. Pasifistit siis pyrkivät sodanvastaisuuteen ja väkivallattomaan maailmaan. Tulee mieleen pitkä tukkaiset hipit ja peace pinssit paidassa:D Onhan se hienoa että joku vastustaa väkivaltaa ja sotaa ja pyrkii täydelliseen rauhaan. En kyllä usko että jos ei olisi aseita ei olisi sotaakaan. Ihmiset ovat niin erillaisia ja erimielisyyksiä syntyy aina. Jotkut selvittävät asiansa vähän eritavoilla, toiset puhumalla toiset taas tappelemalla.

Onko oikein jos lääkäri päästää todella sairaan ihmisen kuolemaan?(siis potilaan omasta tahdosta) Eutanasiassa on siis kyse elämän lopettamisesta, sairaan ihmisen halusta kuolla pois, koska sairastaa elinikäistä sairautta. Asiassa on monta puolta: lääkäreiden, yhteiskunnan ja itse potilaan. Elämän lopettaminen on tietysti jokaisen oma asia. Kuitenkin eutanasia on erittäin vaikeaa todeta kuolemaksi, koska henkilöhän ei sitä itse tee. Eikö lääkäreitten pitäisi pelastaa henkiä? Sitä vartenhan heidät on koulutettu. Kuitenkin on tapauksia mistä ihminen ei voi selvitä eikä tiedätä keksitäänkö siihen mitään lääkettä. Mielestäni jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja parempi olisi kuolla heti kuin kärsiä vuosikaudet sairauden kanssa ja kuolla sitten siihen.Mutta toisaalta lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi nähdään parantaminen, ei surmaaminen, mutta mielestäni lääkärin tehtävänä on myös toimia potilaan parhaaksi, jonka joissakin tapauksissa voi ajatella olevan potilaan oman tahdon mukainen elämän päättäminen. Olen kallistunut enemmän eutanasian puoleen, koska vaikka elämä olisi kuinka pyhä tahansa ja elämisen arvoinen niin onko se kumminkaan tuskien arvoinen. Ja sitten vielä on tämä puoli asiasta, että en minä ainakaan haluaisi viettää vuosia vihanneksena hengityslaitteessa vain sen takia että eutanasia on kielletty.Minusta on vähän tyhmää tälläinen, menneisyyden kirkosta opittu, on syntiä tehdä itsemurha -aate. Mielestäni on hyvä myös auttamaan sairaita ihmisiä(jotka todella kärsivät fyysisesti ja henkisesti) pois tästä planeetalta.Miksi yhteiskunnalla on aina tapana pyrkiä elättämään ihmistä niin kauan kuin mahdollista?